Coachin tehtävä on auttaa jäsentämään valmennettavan ajatuksia kuuntelemalla ja esittämällä voimauttavia kysymyksiä, jotka sekä haastavat että oivalluttavat. Coachauksen suunnan määrää valmennettavan tavoitteet.
Coach toimii tasavertaisena keskustelukumppanina, jonka kanssa saa vapaasti palloitella itsellesi haasteellisia aiheita. Coach toimii periaatteessa ajattelun PT:nä.
Coach ei neuvo vaan auttaa tutkimaan asioita eri näkökulmista ja suhteessa valmennettavaa ympäröiviin ihmisiin ja asioihin. Tavoitteena coachauksessa on valmennettavan omien kykyjen optimointi, suunnitelmien ja seuraavien askelten hahmottaminen ja eteenpäin pääsy asioissa, jotka valmennettava kokee itselleen tärkeiksi.
Mikäli lähdetään neuvonnan tielle, ollaan jo mentoroinnissa, jossa hyödynnetään mentorin ammattiosaamista. Coachilla ei ole siis tarvetta olla substanssiosaamista valmennettavan alasta, mutta mentorilla taas on.
Usein kysytään missä menee coachingin ja terapeutin raja. Silloin kun valmennettavan henkinen energiataso on alhaalla, ja hän ei ole valmis siirtymään toiminnassaan seuraavalle tasolle, on oikea aika vaihtaa tukevaa ammattilaista. Mutta on myös coachin vastuulla tunnistaa tilanteet, joissa coaching ei ole enää oikea työväline ja milloin tulisi ohjata toisen ammattilaisen puoleen tai työterveyden puoleen.
Coach ei ole myöskään työnohjaaja, jonka rooli voi olla esim. työhyvinvoinnin varmistamisessa työkyvyn palautumisvaiheessa. Valmennettavan energiataso kertoo hyvin, minkä tyyppisen ammattilaisen tukea hän tarvitsee. Alhaisimmalla energiatasolla toimii terapeutti, joka pyrkii palauttamaan henkilön toimintakyvyn perustasolle. Tästä seuraavalla energisemmällä ja toimintakyvyn varmistavalla tasolla toimii työnohjaus. Energiatasoltaan korkeimmalla tasolla toimii coach, jonka tehtävänä on suorituskyvyn nostaminen seuraavalle tasolle ja valmennettavan oman piilossa olevan potentiaalin esille tuominen.
Coaching toimii parhaiten silloin kun halutaan saavuttaa uusia tavoitteita.